Muistatteko, kuinka lapsuuden kesäpäivät tuntuivat jatkuvan ikuisuuksiin? Ja kuinka kesistä on paljon enemmän muistoja kuin talvista? Hiekka varpaissa, ensimmäinen mansikkasato, lämpimän mäntymetsän tuoksu, aamukasteinen kylmä nurmikko paljaiden jalkojen alla.
Tiedättekö, mikä on todella hienoa? Se, että aikuisenakin pääsee nauttimaan lapsuuden päättymättömistä kesäpäivistä! Miten? Pysähtyy. Ei kiirehdi. Pakkaa juotavaa ja syötävää koko porukalle (vaihtovaatteet, vaipat ja uimapuvut myös, ainakin meillä), ja lähtee ulos. Ja ihan vain on.
 |
| Tänään rannalla. Ihan vain ollaan. |
Sitä me olemme tehneet aika paljon tänä kesänä. Pakanneet monta kassia tavaraa autoon ja hurauttaneet lähimmälle uimarannalle. Lapset saavat polskia meressä niin kauan kuin tahtovat. Ei ole kiire minnekään. Nyt merivesi on ihan hurjan lämmintä, joten siellä jaksaa polskia vaikka kuinka kauan. Välillä vain juomaan ja syömään ja sitten takaisin mereen.
Ihania, päättymättömiä kesäpäiviä teille kaikille! Blogihiljaisuus johtuu näistä rauhallisista päivistä. Pysykää kuitenkin kuulolla, eiköhän tämäkin tästä virkysty kun päivät lyhenevät. Mutta nyt nautitaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerrohan.