Bodvattnetin kävelyreitti

Bodvattnet runt -kävelyreitti on hieno! Reitti kiertää ympyrän, mutta vain puolet siitä on tehty tarpeeksi helppokulkuiseksi lastenvaunuja ja pyörätuoleja ajatellen. Eli kun lähtee matkaan tuplavaunujen kanssa, niin saa kiertää puoleen väliin ihastelemaan upeita maisemia ja kääntyä sen jälkeen takaisin omia jälkiä pitkin. Tämä sopi ihan hyvin meidän 4- ja 1-vuotiaille, jotka olivat jo uupuneita kaiken ihanan ihmettelyn jälkeen.

Lähtöviivalla!

Matkan varrella on kaikenlaista kivaa. Aikuinen ehkä arvostaa linnunlaulua, tuulen huminaa ja puhtaan meriveden tuoksua. Lapset ihastuivat (Nuuskamuikkusen) siltoihin, polun varrella kasvaviin luonnonkukkiin, sillan allan liplattavaan veteen ja siihen, että sai juosta vapaasti ees taas.

Nuuskamuikkusen sillalla

Matkan varrella oli tiuhaan penkkejä joille voi istahtaa levähtämään ja ihailemaan maisemia. Kävelyreitti kiertää keskellä saaristoa, eli mökkejä ja asuintaloja on välillä hyvinkin lähellä polkua. Saattaa siis olla, että pääsee ohimennen näkemään saaristolaisten kauniisti hoidettuja pihoja.

Levähdyspaikka. Tässä voi myös päästä ihastelemaan ylämään karjaa lähietäisyydeltä. Tänään karja laidunsi kauempana saaristossa.

Matkan varrella on myös kylttejä joissa on eri kasvien nimiä, infotauluja, ja muistomerkkejä historian tapahtumista. Leppoisaan kävelyyn voi siis yhdistää hieman uuden oppimista ja menneiden asioiden pohtimista.

Infotaulu Bodbackista. Vielä sata vuotta sitten tämä oli alueen tärkein satama. Maan kohoamisen myötä satama kuitenkin siirrettiin. Historiaa herätellään henkiin vuosittaisessa Postisoutu-tapahtumassa (juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna). 

Postisoudun muistomerkin luona on hyvä levähdys- ja näköalapaikka. Aivan kävelyreitin vieressä menee lehmien aitauksen sähköpaimen. Sähköpaimenesta ei kuitenkaan tarvinnut huolehtia näiden kahden lapsen kanssa, koska 4-vuotias jo uskoo sanomisesta ja 1-vuotias rakastaa heikan kaivamista. Ensin siis syötiin eväät muistomerkin juurella. Sen jälkeen lapset kaivelivat hiekkaa ja minä ihailin ja valokuvasin maisemia.

Toiset kaivelevat hiekkaa kun toiset lepuuttavat silmiään maisemissa.

Muistomerkin jälkeen reitti muuttuu vaikeampikulkuiseksi. Ei siis vaikeaksi, mutta sellaiseksi että ei siellä pyörätuolilla tai lastenvaunuilla kulje. Käväisimme kurkkaamassa ja palasimme sen jälkeen omia jälkiä takaisin. 

Vaunuilla ei tästä enää pitkälle mennä, vaikka isoveli kuinka olisi vetoapuna.

Lapset olivat onnellisia ja väsyneitä. Molemmat olivat siis tyytyväisinä vaunuissa, eikä enää tarvinnut jäädä ihmettelemään jokaista muurahaisarmeijaa ja perhosta. Reitti oli juuri sopivan pituinen tälle kokoonpanolle.

Kohti kotia!

Matkan varrella riitti paljon mielenkiintoista katseltavaa kaikille. Omat eväät tietenkin kruunaavat retken kun ollaan liikkeellä lasten kanssa. Jos omat eväät jäivät kotiin niin Svedjahamnin satamassa on kesäkahvila Salteriet. Ja sisemmältä saaresta löytyy tietenkin kyläkauppa Lilla Butiken & Café Björköby ja Merenkurkun Majatalo.  Ja kaikki nämä upeat paikat ovat helposti saavutettavissa!