Uusi arki koittaa taas. Kyseessä ei ole mitään sen dramaattisempaa kuin esikoisen tarhan aloitus. Viisivuotiaana on ihan hyvä aloittaa tarha jotta ihmiset ja paikat ovat tuttuja sitten vuoden päästä kun esikoulu alkaa. Ja kyllähän tuo viisvee jo kaipaakin enemmän kavereiden kanssa yhdessäoloa. Jännä juttu kun äidin seura ei enää riitä... Hah.
Nyt on taas löydettävä uusi rytmi, uudet tavat ja käyttäymismallit. Siis meidän vanhempian, lapsihan kyllä viihtyy ja pärjää tarhassa, mutta tämä arki on kaupan pyörittämisen ja kalastamisen keskellä välillä vähän vaihtelevaa. Aavistuksen vähättelevästi ilmaistuna.
Eivätkä ne kai tarhassakaan taida olla kovin tottuneita tällaiseen palapeliarkeen. Perheen molemmat aikuiset työskentelevät keskimäärin seitsämänkymmentä tuntia viikossa. Silti vain toinen lapsukaisista on hoidossa ja hänkin vain osa-aikaisesti. Miten ihmeessä se yhtälö toimii? Siihen en voi muuta todeta kuin että tervetuloa yksityisyrittäjän arkeen.
Kaiken saa toimimaan kunhan vain haluaa. Tarvitaan vain vähän (okei, paljon) hullua luovuutta ja lujaa tahtoa. Suattaapi olla että tästä perheestä niitä löytyy vaikka suuremmallekin kylälle. Kuin parhaankin urhailusuorituksen jälkeen tässä ei voi kuin todeta että jengi on välillä vähän väsynyttä mutta aina onnellista.
Herra viisveellä on kolme tarhapäivää takana ja mitään pahaa sanottavaa ei hänellä ole. Kavereita on löytynyt ja tarhassa saa pukeutua naamiaisvaatteisiin (Kapteeni Koukun hattu ja saappaat sieltä tietty löytyi heti!). Kunhan aikuiset nyt sisäistäisivät tämän rytmin nopeasti ja oppisivat sen, että enää ei oteta sovmorgoneita (pitkiä aamuja) silloin kun halutaan...
Entisen puoli yhdeksän sijaan kello soi kolmena aamuna jo seitsämältä. Eihän kukotkaan silloin vielä laula! Tasapuolisuuden nimissä voi tietenkin todeta että perheen toinen aikuinen on siinä vaiheessa ollut jo monta tuntia merellä. Tai sitten hän on tullut vasta pari tuntia aiemmin kotiin. Riippuen siitä kuinka ja mistä suunnasta tuulee ja tuleeko paljon kalaa.
Aamuvirkut kalastajat merelle lähdössä |
Teillä on onni pitää lapset lähellä usein.
VastaaPoista